Eilen illalla vuokraemanta yllatti meidat iloisesti. Han oli kaynyt
pienessa kylassa Sibenikin lahella ja toi meille hedelmia tuliaisiksi:
mehukkaita kranaattiomenia ja vastapoimittuja viinirypaleita. Varsinkin
rypaleet ovat herkullisia.
Aamulla herasimme varhain lahteaksemme laivalla Vodiceen. Aamu oli upea
ja raikas, ennen yhdeksaa olimme jo monta kertaa nauraneet iloisesti
torilla ja laivarannassa paikallisten kanssa. Nain voi lauantai paattya
ja sunnuntai alkaa Sibenikissa.
Laivamatka kesti tunnin.
Laiva kavi kolmessa satamassa ennen Vodicea. Jokaisessa paasimme
todistamaan veden uskomatonta kirkkautta; pohja ja pohjan kivet
nakyivat, vaikka rantaan saattoi olla satakin metria.
Vodicen kaupunki Adrianmeren rannalla.
Vodicessa ehdimme parahiksi messuun. Pieni kirkko oli taynna ihmisia,
vaikka messu oli sunnuntain toinen. Katolinen messu on mielenkiintoinen
kokemus: jotenkin yhta aikaa niin erilainen ja kuitenkin niin
samanlainen kuin suomalainen messu. Meillakin tervehditaan vieressa
istuvia, mutta taalla se on erityisen aitoa ja siina on kovastiu lampoa
mukana. Tuli tunne, etta olemme hyvin tervetulleita messuun.
Bussia odotellessamme kavimme kahvilla ja siina keksimme ykskaks, etta
lahdemmekin huomenna Splittiin ja jatkamme tiistaina Sarajevoon. Nain
ehdimme olla meille tulomatkalla tarkeaksi muodostuneessa Sarajevossa
pari paivaa lisaa.
Tulimme tanne nettikahvilaan Sibenikin
hautausmaan kautta. Hautausmaa on tietenkin kaupungin korkeimmalla
kohdalla ja minulta vaati monta lehahdyshetkea ennenkuin olimme
perilla. Mutta se kannatti.
Huomenna on edessa varsinainen
bussipaiva. Ensin ennen seitsemaa lahtevalla bussilla pari tuntia
Splittiin ja sitten sielta seitseman tuntia Sarajevoon.
tiistai, 8. marraskuu 2005
Kommentit