Tanaan olemme harjoitelleet pyhaa huolettomuutta, jonka eras ystavamme antoi matkaevaaksemme. Tie Mostariin oli nimittain yhta kiharainen ja kulki yhta korkeilla vuorilla kuin tie Srebrenicaan. Saa oli aurinkoinen, ja tamanpäiväinen bussikuski hiukan rauhallisemman vauhdin ystava kuin eilinen kuski.

Ensimmainen asia, mita Mostarista naimme oli huikean suuri vuori ja sen paalla kerrostalon korkuinen risti. Tuntui tosi hyvalta, ja se tunne on jatkunut.

Alun perin Mostar oli suunnitelmassamma ensimmainen kohde, josta emme etukateen tienneet paljon mitaan. Meilla ei ollut karttaa kaupungista eika majoitusta varattuna.

Uusi silta on kopio vanhasta, sodassa tuhoutuneesta sillasta.

19178.jpg

Nakymat Mostarin sillalta ovat ehka kauneinta, mita olemme koskaan nahneet. Miten hienolla tavalla ihmiset ovatkaan osanneet rakentaa kaupunkinsa osaksi luontoa! Taalla on hyva, levollinen ja luottavainen tunnelma. Hammastyttavaa on miten kauppiaat voivat jattaa rahansa esille (miltei tarjolle) basaarinsa lautaselle.

Asunnon saanti oli ihan oma tarinansa. Ensimmaiseksi meille tarjosi asuntoa nuori opiskelijapoika jo linja-autossa. Bussista kadulle tultuamme meihin takertui vanha rouva, joka tarjosi asuntoa. Lahdimme kuitenkin etsimaan aseman turisti-infon suosittelemaa pensionaattia.
Kaveltyamme kadulla noin kilometrin kuulimme jonkun kutsuvan meita ja luoksemme tuli iakas herra aamutossuissa: han oli bussissa tapaamamme pojan isa ja pyysi meita katsomaan asuntoaan. Han kertoi olevansa elakkeella ja tarvitsevansa vuokrarahat.
Asunto oli meille sopiva ja asettauduimme hanen luokseen. Han keitti meille bosnialaiset kahvit ja ennen kaupungille lahtoamme sisaan poikkesi myos naapurin rouva. Hauras ja oppinut vuokraisantamme on elakkeella oleva professori, jonka elake on 170 euroa kuussa. Bosnian sosiaaliturva on sodan jaljilta olematon. Kotoisan kahvihetken jalkeen lahdimme tutustumaan kaupunkiin. 

Huomenna lahdemme Medugorjeen, jossa neitsyt Maria on ilmestynyt useita kertoja. Paikka on katolisten pyhiinvaelluskohde. Yoksi tulemme professorimme luokse.

Sota on kokettanut myos Mostaria. Taalla taloja ei ole tulitettu asein ja kranaatinheittimin, vaan niita on pommitettu mukaan lukien Unescon maailmanperintokoteena ollut Mostarin vanha silta, joka sodan jalkeen rakennettiin uudelleen. Taalla sodan jaljet muutenkin peittyvat ihmeellisella tavalla suurenmoiseen kauneuteen.