Tanaan olemme harjoitelleet pyhaa huolettomuutta, jonka eras ystavamme
antoi matkaevaaksemme. Tie Mostariin oli nimittain yhta kiharainen ja
kulki yhta korkeilla vuorilla kuin tie Srebrenicaan. Saa oli
aurinkoinen, ja tamanpäiväinen bussikuski hiukan rauhallisemman vauhdin
ystava kuin eilinen kuski.
Ensimmainen asia, mita Mostarista naimme oli huikean suuri vuori ja sen
paalla kerrostalon korkuinen risti. Tuntui tosi hyvalta, ja se tunne on
jatkunut.
Alun perin Mostar oli suunnitelmassamma ensimmainen
kohde, josta emme etukateen tienneet paljon mitaan. Meilla ei ollut
karttaa kaupungista eika majoitusta varattuna.
Uusi silta on kopio vanhasta, sodassa tuhoutuneesta sillasta.
Nakymat Mostarin sillalta ovat ehka kauneinta, mita olemme koskaan
nahneet. Miten hienolla tavalla ihmiset ovatkaan osanneet rakentaa
kaupunkinsa osaksi luontoa! Taalla on hyva, levollinen ja luottavainen
tunnelma. Hammastyttavaa on miten kauppiaat voivat jattaa rahansa
esille (miltei tarjolle) basaarinsa lautaselle.
Asunnon
saanti oli ihan oma tarinansa. Ensimmaiseksi meille tarjosi asuntoa
nuori opiskelijapoika jo linja-autossa. Bussista kadulle tultuamme
meihin takertui vanha rouva, joka tarjosi asuntoa. Lahdimme kuitenkin
etsimaan aseman turisti-infon suosittelemaa pensionaattia.
Kaveltyamme kadulla noin kilometrin kuulimme jonkun kutsuvan meita ja
luoksemme tuli iakas herra aamutossuissa: han oli bussissa tapaamamme
pojan isa ja pyysi meita katsomaan asuntoaan. Han kertoi olevansa
elakkeella ja tarvitsevansa vuokrarahat.
Asunto oli meille sopiva
ja asettauduimme hanen luokseen. Han keitti meille bosnialaiset kahvit
ja ennen kaupungille lahtoamme sisaan poikkesi myos naapurin rouva.
Hauras ja oppinut vuokraisantamme on elakkeella oleva professori, jonka
elake on 170 euroa kuussa. Bosnian sosiaaliturva on sodan jaljilta
olematon. Kotoisan kahvihetken jalkeen lahdimme tutustumaan
kaupunkiin.
Huomenna lahdemme Medugorjeen, jossa
neitsyt Maria on ilmestynyt useita kertoja. Paikka on katolisten
pyhiinvaelluskohde. Yoksi tulemme professorimme luokse.
Sota
on kokettanut myos Mostaria. Taalla taloja ei ole tulitettu asein ja
kranaatinheittimin, vaan niita on pommitettu mukaan lukien Unescon
maailmanperintokoteena ollut Mostarin vanha silta, joka sodan jalkeen
rakennettiin uudelleen. Taalla sodan jaljet muutenkin peittyvat
ihmeellisella tavalla suurenmoiseen kauneuteen.
tiistai, 8. marraskuu 2005
Kommentit