Taalla sydamet laulavat ilosta. Eilen teimme paatoksen lahtea tanaan Sarajevoon. Panimme heti toimeksi. Viela illalla soitimme Sarajevoon ja varasimme majoituksen kahdeksi yoksi. Aamulla lahdimme matkaan ensimmaisella mahdollisella bussilla. Toki torin kautta, piti viela hakea (ennen kuutta!) aromirikkaita rypaleita matkaevaaksi.

Tie Sibenikista Plotceen Dubrovnikin lahella kulkee silmiahivelevan kauniissa maisemissa. Tien toisella puolella nousevat vuoret, toisella puolella on vihrea meri, jossa nakyy vuorisia saaria. Bussissa ei saa nukuttua, silla maisemien ilmeet vaihtuvat totaalisesti muutamien kymmenien kilometrien valein. Katsomista riittaa.

Puolelta paivin ylitimme rajan. Bosnia-Hertzegovinassa maisemat ovat erilaiset, monin paikoin tie kulkee kapeassa laaksossa ja vuoret nousevat suoraan tiesta korkeuksiin.

Kroatia ja Bosnia-Herzegovina ovat täynnä vuoria.



Muutenkin Kroatia ja Bosnia ovat hyvin erilaisia maita. Kroatia on kuin kotielain, ihmisen kesyttama, hyvin kayttaytyva ja hyvin hoidettu. Bosnian karut, rajut ja villit maisemat ovat ememman meidan mieleemme. Ne ovat kuin villielaimet, sudet, puumat ja karhut. Kroatia on jo valmis siloinen maa. Bosnia-Hertzegovina kuin raaka, hiomaton timantti, lupaus jostakin.

Ovatko nuo syita, miksi meidan sydamemme valitsivat Bosnian? Vain valitsivatko ne Bosnian siksi, etta ihmiset luonnostaan asettuvat heikomman puolelle, sodan pahemmin runteleman kansan ja maan puolelle? Joka tapauksessa sydamet eivat talla kohtaa tehneet valintaansa nurkuen ja valittaen, vaan ilolla.

Nailla seuduilla nakee paljon iloisia ja tyytyvaisia vanhuksia. Ehka naimme rajalla tapahtuman, joka selittaa tyytyvaisyytta. Siella oli sakaannus hyvin vanhan mummosen kanssa. Kaikki keskustelu kaytiin vieraalla kielella, joten emme tarkkaan ymmartaneet mista oli kyse. Ymmarsimme kuitenkin sen aidon auttavaisuuden ja arvostuksen, jolla mummosta kohdeltiin.

Matkalla oli toinenkin mieleen jaava tapahtuma. Istuimme Splitin asemalla jo bussissa, kun Skradinissa tapaamamme nuori ranskalaispariskunta ilmaantui yllattaen viereiselle  asemalaiturille. Yritimme rynnata tervehtimaan heita, mutta bussimme lahti ja ovi painui kiinni. Ilo jai vain meidan puolellemme.

Mieli herkistyi, kun bussi lahestyi Sarajevoa. Aseiden ja kranaattien puhkomat talot satuttivat taas, mutta se oli hyva. Todiste siita, etta emme ole turtuneet television sotauutisten virrassa. Sodan jalkien pitaakin satuttaa.

Huomenna emme lahde mihinkaan, pysymme Sarajevossa.