Tanaan sarajevolaiset ovat vyoryttaneet meidat ystavallisyydellaan.
Meidan ei tarvinnut luopua asunnostamme klo 12, vaan saimme viipya
siella junan lahtoon eli iltakahdeksaan saakka. "No problem", sanoi
vuokraisanta.
Aamulla lahdimme etsimaan CD-levyja myyvaa kauppaa, jota oli kehuttu
turistikirjassa. Kirjan ohjeet olivat ylimalkaiset, harhailimme paria
katua edestakaisin ja sitten poikkesimme kirjakauppaan pyytamaan apua.
Heti neuvojien pilvi piiritti meidat.
Tilanne paattyi siihen,
etta eras aiti ja poika lahtivat opastamaan meita oikeaan paikkaan,
joka ei loytynyt ihan helposti. Kun olimme kayneet parissa paikassa,
sanoimme, etta voimme etsia omin painkin. "No problem", oli vastaus ja
taas jatkettiin matkaa. Sanoimme saksaa puhuvalle pojalle, etta emmehan
me voi riistaa teita koko paivaksi aidiltanne, kun olette hanen
luonaan harvinaisella lomalla Wienista. "No problem", vastasivat aiti
ja poika.
Eraassa kaupassa myyja yritti soittaa kirjamme
kustantajalle saadakseen tietaa oikean osoitteen; me olimme jo melkein
paniikissa, mutta meidan "no problem" ei tehonnut.
Paivalla
nousimme yhdelle Sarajevoa ymparoivista vuorista. Osuimme paikalle,
jossa restauroitiin ja rekonstruoitiin kulttuurihistoriallisesti
arvokasta linnoitusta, joka oli pommitettu raunioiksi. Vuorelta sai
kasityksen Sarajevosta ja sen koosta: se on valtava. Vuoren toisella
puolella kaupunki, toisella puolella vuoria, vuoria, vuoria - upeaa.
Sarajevo kuvattuna ympäröiviltä vuorilta.
Talta paikalta otettiin kymmenia kuvia, kaikkiaan matkalla ottamiemme kuvien lukumaara lahentelee viittasataa.
Juna lahtee illalla klo 20.20 Budapestiin. Viimeinen kortti talta matkalta tulee sielta, mikali loydamme nettikahvilan.
tiistai, 8. marraskuu 2005
Kommentit