Tanaan sarajevolaiset ovat vyoryttaneet meidat ystavallisyydellaan. Meidan ei tarvinnut luopua asunnostamme klo 12, vaan saimme viipya siella junan lahtoon eli iltakahdeksaan saakka. "No problem", sanoi vuokraisanta.

Aamulla lahdimme etsimaan CD-levyja myyvaa kauppaa, jota oli kehuttu turistikirjassa. Kirjan ohjeet olivat ylimalkaiset, harhailimme paria katua edestakaisin ja sitten poikkesimme kirjakauppaan pyytamaan apua. Heti neuvojien pilvi piiritti meidat.

Tilanne paattyi siihen, etta eras aiti ja poika lahtivat opastamaan meita oikeaan paikkaan, joka ei loytynyt ihan helposti. Kun olimme kayneet parissa paikassa, sanoimme, etta voimme etsia omin painkin. "No problem", oli vastaus ja taas jatkettiin matkaa. Sanoimme saksaa puhuvalle pojalle, etta emmehan me voi riistaa teita koko  paivaksi aidiltanne, kun olette hanen luonaan harvinaisella lomalla Wienista. "No problem", vastasivat aiti ja poika.

Eraassa kaupassa myyja yritti soittaa kirjamme kustantajalle saadakseen tietaa oikean osoitteen; me olimme jo melkein paniikissa, mutta meidan "no problem" ei tehonnut.

Paivalla nousimme yhdelle Sarajevoa ymparoivista vuorista. Osuimme paikalle, jossa restauroitiin ja rekonstruoitiin kulttuurihistoriallisesti arvokasta linnoitusta, joka oli pommitettu raunioiksi. Vuorelta sai kasityksen Sarajevosta ja sen koosta: se on valtava. Vuoren toisella puolella kaupunki, toisella puolella vuoria, vuoria, vuoria - upeaa.

Sarajevo kuvattuna ympäröiviltä vuorilta.



Talta paikalta otettiin kymmenia kuvia, kaikkiaan matkalla ottamiemme kuvien lukumaara lahentelee viittasataa.

Juna lahtee illalla klo 20.20 Budapestiin. Viimeinen kortti talta matkalta tulee sielta, mikali loydamme nettikahvilan.