tiistai, 8. marraskuu 2005

Matkasuunnitelma

Matkailua sellaisena kuin me olemme sen ymmärtäneet

Miehelleni ja minulle on syntynyt oma matkafilosofia. Kesällä eräs tuttavamme kiteytti sen hienosti: me teemme matkoillamme historiasta ja uutisista totta.

Juuri niin.

Esimerkiksi Praha kiinnosti siksi, että 60- ja 70-luvuilla seurasimme televisiosta, miten Neuvostoliiton joukot miehittivät Prahan. Uutisesta tuli totta, kun kuljimme Wenceslasin aukiolla, niillä kaduilla ja kujilla, joilla se kaikki oli tapahtunut ja joilla tankit olivat vyöryneet eteenpäin.

Se merkitsi enemmän kuin osaamme kertoa. Kaikki se, mistä on lukenut tai mitä on nähnyt, tulee ihan uudella tavalla todeksi, kun on paikan päällä. Esimerkiksi aukiolla, jolla opiskelija Jan Palach poltti itsensä vastalauseeksi miehitykselle.

Nyt, lokakuussa 2005, menemme Balkanilla muun muassa Sarajevoon. Siellä yksi kohde on Sniper Alley, jolle serbien tarkka-ampujat tappoivat 200 ihmistä. Sitä näytettiin ilta illan jälkeen uutisissa. Jalkakäytävät oli suojattu peltilevyillä, huonekaluilla, autonromuilla, kaikella mahdollisella, ja niiden takana ihmiset juoksivat töihin ja lapset kouluun. Usein uutiset kertoivat, että kaikki eivät olleet selvinneet.

Kun menee tuolle kadulle tietää, että se oli totta, eikä vain kuva television ruudussa. Että ihmiset, jotka kadulla näemme, ovat niitä, jotka elivät sen läpi, tulivat jahdatuiksi kuin saaliseläimet. Meidän täytyy yrittää ymmärtää, miksi niin on voinut tapahtua ja miksi niin voi yhä tapahtua.

Balkanin matkalla on kaksi yli muiden tärkeää etappia: Sarajevo Bosnia-Herzegovinassa ja Split Croatian rannikolla Dalmatiassa.

Lyhyesti sanottuna reitti kulkee Budapestistä Bosnia-Herzegovinaan, sieltä Kroatiaan ja Sloveniaan ja takaisin Budapestiin.

Rankka matkaohjelma, joka kuitenkin taipuu jaksamisen mukaan

Matkaohjelma tuntuu aika rankalta, mutta se on vain runko, itse asiassa kaikki muotoutuu paikan päällä jaksamisen mukaan. Olemme oppineet ottamaan iisisti. Osaamme jo karsia mitä tahansa, jos väsyttää. Jos niin on ollakseen, emme kierrä nytkään suunniteltua reittiä, vaan vain pistäydymme Sarajevossa ja vietämme lopun loma Budapestissä.

Tarkoitus on lentää Lontoon kautta Budapestiin, jossa olemme illalla. Seuraavan päivän vaellamme Budapestissä, tutkimme metron reittejä ja etsimme paikat, joissa käydään paluumatkalla. Mieheni sanoo tätä paikkakunnan haltuun ottamiseksi. Yleensä haltuun ottamiseen käytetään ensimmäinen päivä kullakin paikkakunnalla.

Sarajevo

Illalla matka jatkuu yöjunalla Budapestistä Bosnia-Herzegovinaan ja Sarajevoon, joka oli Balkanin sodan päänäyttämöitä. Sarajevosta on varattu majoitus kolmeksi yöksi, voi olla että viivymme siellä kauemmin.

Sarajevon pääkohde on Sarajevo, jonka serbit piirittivät ja jota he pommittivat yli kolmen vuoden ajan ympäröiviltä huikean kauniilta vuorilta.

Sniper Alleyn lisäksi etsimme pommitetun tehtaan, jossa taiteilijat, muun muassa iäkäs sellisti, esiintyivät koko piirityksen ajan.

Sarajevosta käymme Screbrenicassa, jossa YK:n rauhanturvaajat, länsimaat ja Nato eivät pystyneet suojelemaan kaupungin asukkaita. Serbit tulivat ja veivät pois 8000 yli 12-vuotiasta muslimipoikaa ja –miestä, teloittivat heidät ja hautasivat heidät joukkohautoihin.

Se tapahtui 11 - 18.7.1995. Tänä kesänä Screbrenicassa käynyt USA:n suurlähettiläs sanoi, että "tämä ei saa koskaan toistua". Samoja sanoja monet käyttivät toisen maailmansodan jälkeen, kun juutalaisten tuhoamisleirit tulivat maailman tietoisuuteen.

"Go to Screbrenica. Feel what happened there and maybe that will help you understand", sanoo Bosnia-Herzegovinasta matkakirjan kirjoittanut Tim Clancy.

Sarajevossa käymme myös sillalla, jolla serbinationalistit ampuivat Itävalta-Unkarin kruununperillisen, arkkiherttua Franz Joosefin ja herttuatar Sophien. Se tapahtui 28.6.1914. Siitä alkoi ensimmäinen maailmansota.


Mostar ja Medugorje

Sarajevosta matka jatkuu Adrianmerelle. Matkalla käydään Mostarissa ja kuuluisalla sillalla, joka yhdistää idän ja lännen. Serbien tarkka-ampujat ampuivat sillalla nuoren rakastavaisen parin, joista toinen oli muslimi, toinen kroaatti.

Samoilla tienoilla on Medugorje, katolisten pyhiinvaelluskohde. Muutama vuosikymmen sitten neitsyt Marian kerrotaan ilmestyneen siellä joukolle nuoria. Uusista ilmestyksistä kerrotaan jatkuvasti.

Dalmatian rannikko

Dalmatian rannikolla listalla ovat Unescon maailmanperintökohteet: Dubrovnik, Trogirin keskiaikainen kaupunki, Krkan ja Plitviden kansallispuistot.

Eniten aikaa kuluu rannikon pienissä kylissä ja kaupungeissa: Vodicessa, Sibenikissä, Zadarissa, Primostenissa. Rannikolla on satoja saaria, joiden välillä on säännöllinen lauttaliikenne. Matkaa tehdään siis lautoilla.

Split

Koko matkan toinen tärkeä kohde on Split Dalmatian rannikolla. Kerron miksi. Ehkä vuosi äitini kuoleman jälkeen näin unen. Unessa oli suuri aukio, italialaistyyppinen piazza keskellä kaupunkia. Valkoisella kivellä päällystetyn aukion takana oli valkoisesta kivestä tehtyjä rakennuksia ja oikealla niinikään valkoinen roomalaishenkinen pylväikkö. Piazzalla liikuskeli valkoisiin, viittamaisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä. Pylväikön edessä käveli äiti kahden valkoasuisen taluttaman poispäin minusta. Huusin häntä ja hän juoksi luokseni.

Uni oli niitä unia, jotka jäävät mieleen yksityiskohtia myöten. Puoli vuotta tai vuotta myöhemmin Kodin Kuvalehdessä oli artikkeli, jossa oli kuva unessa näkemästäni aukiosta. Se ei ollutkaan Italiassa niin kuin olin ajatellut, vaan kuva oli Kroatian Spilitistä. Piazza on osa roomalaisen keisari Diokletianuksen vuonna 304 Splitiin rakennuttamaa, 31 0000 neliön suuruista palatsia.

Splitin tärkein kohde on se piazza. Matkalaukussa on lehdessä ollut kuva siitä.

Slovenia ja Ljubljana

Ljubljanaan on tarkoitus jatkaa joko Rijekasta, joka on Kvarnerin lahdella, tai Rovinjista, joka on Istrian niemimaalla. Rovinj on pieni kaupunki, jolle monet ovat menettäneet sydämensä.

Ljubljanasta on tarkoitus jatkaa Budapestiin.


Voi olla, että reitti muuttuu paljonkin yllä kerrotusta. Jos viihdymme jossakin, viivymme pidempään. Vain se on joka tapauksessa varma, että olimmepa missä tahansa, lähdemme Budapestia kohti kolme päivää ennen paluulentoa.


Nyt matkaan! 

tiistai, 8. marraskuu 2005

Ensimmäinen kortti: Talvirenkaat

Hei

Keväällä 2003 kiertelimme kolmisen viikkoa Euroopassa. Teimme matkasuunnitelman ja matkan aikana lähetimme ystäville ja tutuille nettikahviloista sähköposteja, joissa kerroimme matkan tapahtumista.

Huomenna lähdemme Balkanin matkalle noin kolmeksi viikoksi. Lähetämme tältäkin matkalta kortteja sinulle ja muutamille muille tutuilleja ystäville, mikäli eteen sattuu nettikahviloita, tai mikäli meillä on kerrottavaa.
Yleensä sitä on.

Eilen hoksasimme, että autoon pitää vaihtaa talvirenkaat. Tampereelta kesärenkailla paluu kotiin susirajalle ei ole turvallista.

tiistai, 8. marraskuu 2005

Toinen kortti: Emme olleet sita pyytaneet, se tuli meille yllatyksena

Lentomatksat menivat kuten halpalennot yleensa: stuertit palvelivat, aikataulut pitivat, vain hinnat olivat halpoja.

Jussi katselee linnavuorelta alas Budapestiin

19169.jpg

Budapest yllatti tavanomaisesti: huone, joka oli meille varattu, ei kokolattiamaton takia kaynyt, joten saimme samaan hintaan apartment -asunnon keskella vanhaa kaupunkia. Juuri samoin meille kavi Riiassa ja Tallinnassa. Tama lienee noituutta, josta on turha pyristella irti.

Paluureittiongelmammekin on nyt ratkaistu, kun Budapestin rautatievirkailija myi meille edestakaisen lipun Sarajevoon. Paluumatkaa emme pyytaneet ja se tuli meille yllatyksena. Huomasimme sen vasta junassa, kun tutkimme tarkemmin lippuamme. Nyt on otettava kayttoon suunnitelma B, mikä tarkoittaa, että Ljubljanassa kaynti saattaa jaada tuleville vuosille.

Tata viestia kirjoitamme Sarajevossa jossa olemme hyvin nukutun yojunamatkan jalkeen (ihmeellista kylla -, koska passi- ja lipputarkastuksia oli molempia ainakin kahdeksan).

Olipa kohtelias juna. Se pysahtyi, kun risteava tie tuli vastaan.

Sarajevo on rakkautta ensi silmayksella. Karttaa ei uskalla ottaa esiin, kun heti joku tulee neuvomaan ja auttamaan.

Myos taalla netista tilaamamme hostel-huone sijaitsee keskella vanhaa kaupunkia. Kasa bussilippuja on ostettu, tutustuminen paikkaan voi alkaa!


tiistai, 8. marraskuu 2005

Kolmas kortti: Suunnitelma toteutuu

Eilinen paiva oli tulosvastuun kannalta hyva. Ensimmaisen maailmansodan starttipaikalla seisottiin, serbien sala-ampujien kohteena ollutta katua kaveltiin ja juutalaisten hautausmaalle noustiin. Se sijaitsee korkealla vuoren rinteella ja sielta on huikeat nakymat yli Sarajevon.

Sarajevo ja asuntomme vieressä oleva aukio.

19173.jpg

Kaupunki otti meidat haltuunsa. Jalleenrakentaminen on uskomattoman vahvaa, joka ikisella kadulla korjataan sodan jalkia, seinissä on kranaatinreikiä, mutta ihmiset ovat iloisia ja elamanuskoisia. Kun sokkeloisilla kaduilla etsimme reittia juutalaiselle hautausmaalle, useita rakennusmiehia tuli neuvomaan meita. Reitti selvisi, vaikka kumpikaan osapuoli ei osannut toisen kielta.

Aamulla mies herätti kuuntelemaan viereisesta moskeijasta kuuluvaa rukouskutsua, joka kaikui lapi hiljaisen aamuyon.

Nukuttuamme 14 tuntia viime yona jatkamme tanaan suunnitelman toteuttamista ja huomenna aamulla lahdemme bussilla Screbrenicaan.


tiistai, 8. marraskuu 2005

Neljäs kortti: Olen raivoissani

Nyt on paastava purkamaan mielta - olen raivoissani.

Olemme samoilleet eri puolilla kaupunkia. Sodan mielettomyys on alkanut itkettaa ja samalla raivostuttaa. Kaikki seinat ovat taynna kranaattien ja luotien jalkia. Erityisesti meita liikuttavat jaljet, jotka ovat jalkakaytavien varrella ihmisen korkeudella: mita sotaa se on ollut; sotilaat ovat ampuneet vuorilta kaupungin asukkaita - miehia, naisia ja lapsia. Eihan se mitaan sotaa ole todellakaan ollut, vaan etninen puhdistus, kansanmurha. Nama ihmiset on vain haluttu tuhota uskomattoman raukkamaisella tavalla.

Taisteluiden tapahtumapaikkana ollut teollisuushalli Sarajevossa.

19183.jpg


Ilonen asia tanaan ovat olleet ihmiset - hymyilevaiset ja ystavalliset. Erityisesti mielta ilahdutti bussikuski, joka pitkalla nivelbussilla peruutti ja puikkelehti kahden keskelle katua parkkeeranneen auton valitse. Me bussissa taputimme talle uskomattoman taitavalle suoritukselle.

Toinen iloinen asia olivat paahdetut kastanjat, joita ostimme katukauppiaalta Iludzan kaupunginosassa kaydessamme. Maistoimme tata herkkua ensimmaisen kerran elamassamme.

Kortteihin on tullut vastauksia. Luemme ne mielellamme, mutta emme ehdi vastata tassa vaiheessa. Matkan jalkeen vastaamme, jos viela jotain tasta muistamme.