Saaennustukset pitavat taalla paikkansa yhta hyvin kuin Suomessa. Aamulla televisiossa luvattiin pilvista, mutta aurinko paistoi koko paivan pilvettomalta taivaalta.

Trogir, Unescon maailmanperintokohde, ei sytyttanyt meita. Kaunis se toki oli ja vanha, mutta jotenkin hengeton.

Keskiaikainen Trogirin kaupunki Dalmatien rannikolla.

19206.jpg

Siksi hyppasimme bussiin ja matkasimme Primostenin kaupunkiin. Se oli meidan juttumme.

Ihan ensimmaiseksi etsimme itsellemme suojaisen poukaman, laitoimme uimapuvut paalle ja pulahdimme Adrianmeren vihreisiin viileisiin aaltoihin. Matkakirjan mukaan veden taalla pitaisi olla "ultra-clear", ja sita se todella on. Emme vasyneet ihastelemaan sita, kun kuljimme Primostenin ympari. Primosten on pieni ovaalinmuotoinen kaupunki, joka nousee suoraan meresta. Mantereeseen sen yhdistaa vain kapea silta. Kiipesimme Primostenin korkeimmalle kohdalle, siella on vanha katedraali ja ymparilla hautausmaa. Vaikuttava paikka.

Primostenin hautausmaa.

19207.jpg

Kyselimme kansainvalisella merkkikielella Sibenikiin lahtevan bussin pysakkia kahdelta mustapukuiselta mummoselta. Olemme oppineet, etta kun kayttaa merkkikielta, on parasta kayttaa vahaisinta tarvittavaa maaraa sanoja; tassa tapauksessa "bus" ja "Sibenik" ja sitten sormella osoitus kohti maata. Mummoset vastasivat "bus", "Sibenik", lapsyttelivat kammeniaan kohti maata ja hymyilivat aurinkoisesti.

Bussissa odotti yllatys; sama tarkastaja joka tarkasti lippumme eilen ja tarkasti ne aamulla matkalla Trogiriin, tuli jalleen bussiin. Jo Trogirin bussissa han oli tunnistanut meidat edellisen paivan asiakkaikseen, mutta nyt rajahdimme kaikki kolme raikuvaan nauruun, ja tarkastaja kieltaytyi jyrkasti tarkastamasta meidan lippujamme.

Olemme juuri tulossa Sibenikin katedraalista. Meidan piti menna iltamessuun. Kun astuimme asuntomme terassille, kuulimme kovaaanista laulua ja luulimme etta nyt oli menossa se Kroatin ja Bosnian valinen jalkapallo-ottelu, josta jo Mostarissa olimme kuulleet. Vaarin. Kyseessa olivatkin kroatialaiset haat. Haapari vastaanotti onnitteluja katedraalin oven edessa ja pihalla haavakea laulatti kitaraa soittava miesjoukko. Tunnelma oli katossa ja se tarttui heti meihin. Eika siina kylliksi; heti peraan olivat toiset haat, joita paasimme seuraamaan alusta pitaen.

Huomenna lahdemme Vodicen pieneen kalastajakaupunkiin laivalla.