Tanaan suunnitelmat ja mielialat ovat vaihtuneet nopeasti. Paiva on ollut yhta hurlumheita ja paa on vielakin vahan hurlumhei.
Aamulla jatimme hyvastit professorille ja Mostarille ja suuntasimme
bussilla kohti Splitia. Kymmenia kilometreja ajelimme pitkin kaunista
merenrantaa. Splitissa kavimme Diokletianuksen palatsissa ja loysimme
alta aikayksikon aukion, josta olin nahnyt unta. Siita on kerrottu
matkasuunnitelmassa. Näin unen aitini kuoleman jalkeen. Unessa
aiti oli tuolla aukiolla.
Sitten alkoi hurlumhei. Me emme
nimittain muuten perustaneet Splitista. Sama kuin Medugorjessa: liikaa
turismia ja kaupallisuutta, vaikkakin hyvin kaunis paikka. Niinpa mies
lievasti painostaen buukkasi meidat Sibenikin bussiin. Minua vasytti ja
hieman happamana luin miehelle matkakirjasta, etta Sibenikissa ei ole
mitaan viehattavaa. Ettei asuntojakaan ei ole kirjan mukaan tarjolla ja
etta kannattaa menna suosiolla 7 kilometrin paahan kylaan, josta
saattaa jotakin loytya.
Linja-autoasemalla meille
tarjottiin heti asuntoa. Olimme epaluuloisia, mutta lahdimme katsomaan.
Otimme asunnon. Se on keskella vanhaa kaupunkia, huippusiisti ja vasta
remontoitu, siina 3 huonetta ja keittio, kylpyhuone jossa suihkun
lisaksi amme ja pesukone. Asunnossa on myos oma terassi ja pergola. Ei
voi valittaa.
Portaat asunnosta laskeutuvat suoraan St.
Jakovin katedraalin valkoisella marmorilla paallystetylle pihalle, jota
reunustaa muutama rivi pylvaita ja joitakin patsaita.
Portaat laskeutuvat St. Jakovin katedraalin pihalle.
Terrassilta on nakoala merelle. Toisella puolella on erinomaisen
viihtyisan nakoisia ulkoravintoloita ja -kahviloita. Hyva juttu
aamiaista ja iltapalaa varten.
Matkalla tanne
nettikahvilaan oli kolme jaatelobaaria ja kaksi herkkuleipomoa. Mies
arveli, etta olen taivaassa. Han tuntee oman jaatelonsyojattarensa.
Internet-kahvilaan johtavat kujat ovat kapeita, pinta on valkoista
marmoria, kerrassaan ihastuttavia.
Olemme taas eri mielta
matkakirjan kirjoittajan kanssa. Han kehui Medugorjen maasta
taivaaseen, me emme siita pitaneet. Sibenikia kirjoittaja ei pitanyt
minaan, mutta meidan kaupunkimme tama on. Tanne me jaamme muutaman
paivan ajaksi ja taalta me retkeilemme Unescon suojelukohteisiin.
Huomenna menemme Krkan kansallispuistoon katsomaan lukematonta maaraa
putouksia, jotka muuttavat muotoaan koko ajan.
tiistai, 8. marraskuu 2005
Kommentit