<?xml version="1.0" encoding="UTF-8"?>
<feed xmlns="http://www.w3.org/2005/Atom">
  <title type="text">Iidamari</title>
  <updated>2019-09-26T04:32:17+03:00</updated>
  <generator uri="http://rohea.com" version="0.1">Blog Integration Feed Generator</generator>
  <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/"/>
  <link rel="self" type="application/atom+xml" href="https://iidamari.vuodatus.net/feeds/atom"/>
  <id>https://iidamari.vuodatus.net/</id>
  <author>
    <name>iidamari</name>
    <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
  </author>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Matkasuunnitelma]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<h3>Matkailua sellaisena kuin me olemme sen ymmärtäneet</h3>          <p class="MsoNormal">Miehelleni  ja minulle on syntynyt oma matkafilosofia. Kesällä eräs tuttavamme  kiteytti sen hienosti: me teemme matkoillamme historiasta ja uutisista  totta.</p>          <p class="MsoNormal"><span></span>Juuri niin.<br /></p>  <p class="MsoNormal">Esimerkiksi  Praha kiinnosti siksi, että 60- ja 70-luvuilla seurasimme televisiosta,  miten Neuvostoliiton joukot miehittivät Prahan. Uutisesta tuli totta,  kun kuljimme Wenceslasin aukiolla, niillä kaduilla ja kujilla, joilla  se kaikki oli tapahtunut ja joilla tankit olivat vyöryneet eteenpäin.</p>      <p class="MsoNormal">Se  merkitsi enemmän kuin osaamme kertoa. Kaikki se, mistä on lukenut tai  mitä on nähnyt, tulee ihan uudella tavalla todeksi, kun on paikan  päällä. Esimerkiksi aukiolla, jolla opiskelija Jan Palach poltti  itsensä vastalauseeksi miehitykselle.</p>      <p class="MsoNormal">Nyt,  lokakuussa 2005, menemme Balkanilla muun muassa Sarajevoon. Siellä yksi  kohde on Sniper Alley, jolle serbien tarkka-ampujat tappoivat 200  ihmistä. Sitä näytettiin ilta illan jälkeen uutisissa. Jalkakäytävät  oli suojattu peltilevyillä, huonekaluilla, autonromuilla, kaikella  mahdollisella, ja niiden takana ihmiset juoksivat töihin ja lapset  kouluun. Usein uutiset kertoivat, että kaikki eivät olleet selvinneet.</p>      <p class="MsoNormal">Kun  menee tuolle kadulle tietää, että se oli totta, eikä vain kuva  television ruudussa. Että ihmiset, jotka kadulla näemme, ovat niitä,  jotka elivät sen läpi, tulivat jahdatuiksi kuin saaliseläimet. Meidän  täytyy yrittää ymmärtää, miksi niin on voinut tapahtua ja miksi niin  voi yhä tapahtua.</p>      <p class="MsoNormal">Balkanin matkalla on kaksi yli muiden tärkeää etappia: Sarajevo  Bosnia-Herzegovinassa ja Split Croatian rannikolla Dalmatiassa.</p>      <p class="MsoNormal">Lyhyesti sanottuna reitti kulkee Budapestistä  Bosnia-Herzegovinaan, sieltä Kroatiaan ja Sloveniaan ja takaisin Budapestiin.</p>          <p class="MsoNormal"></p><p></p><span style="font-weight:bold;">Rankka matkaohjelma, joka kuitenkin taipuu jaksamisen mukaan</span>          <p class="MsoNormal"></p><p></p>Matkaohjelma  tuntuu aika rankalta, mutta se on vain runko, itse asiassa kaikki  muotoutuu paikan päällä jaksamisen mukaan. Olemme oppineet ottamaan  iisisti. Osaamme jo karsia mitä tahansa, jos väsyttää. Jos niin on  ollakseen, emme kierrä nytkään suunniteltua reittiä, vaan vain  pistäydymme Sarajevossa ja vietämme lopun loma Budapestissä.       <p class="MsoNormal">Tarkoitus  on lentää Lontoon kautta Budapestiin, jossa olemme illalla. Seuraavan  päivän vaellamme Budapestissä, tutkimme metron reittejä ja etsimme  paikat, joissa käydään paluumatkalla. Mieheni sanoo tätä paikkakunnan  haltuun ottamiseksi. Yleensä haltuun ottamiseen käytetään ensimmäinen  päivä kullakin paikkakunnalla.</p>      <p class="MsoNormal"></p><p></p><span style="font-weight:bold;">Sarajevo</span>              <p class="MsoNormal"></p><p></p>Illalla  matka jatkuu yöjunalla Budapestistä Bosnia-Herzegovinaan ja Sarajevoon,  joka oli Balkanin sodan päänäyttämöitä. Sarajevosta on varattu majoitus  kolmeksi yöksi, voi olla että viivymme siellä kauemmin.      <p class="MsoNormal">Sarajevon pääkohde on Sarajevo, jonka serbit piirittivät  ja jota he pommittivat yli kolmen vuoden ajan<span> </span>ympäröiviltä huikean kauniilta vuorilta.</p>      <p class="MsoNormal">Sniper  Alleyn lisäksi etsimme pommitetun tehtaan, jossa taiteilijat, muun  muassa iäkäs sellisti, esiintyivät koko piirityksen ajan. </p>      <p class="MsoNormal">Sarajevosta  käymme Screbrenicassa, jossa YK:n rauhanturvaajat, länsimaat ja Nato  eivät pystyneet suojelemaan kaupungin asukkaita. Serbit tulivat ja  veivät pois 8000 yli 12-vuotiasta muslimipoikaa ja –miestä, teloittivat  heidät ja hautasivat heidät joukkohautoihin. </p>      <p class="MsoNormal">Se  tapahtui 11 - 18.7.1995. Tänä kesänä Screbrenicassa käynyt USA:n  suurlähettiläs sanoi, että "tämä ei saa koskaan toistua". Samoja sanoja  monet käyttivät toisen maailmansodan jälkeen, kun juutalaisten  tuhoamisleirit tulivat maailman tietoisuuteen.</p>      <p class="MsoNormal"><span lang="en-gb" xml:lang="en-gb">"Go  to Screbrenica. Feel what happened there and maybe that will help you  understand", sanoo Bosnia-Herzegovinasta matkakirjan kirjoittanut Tim  Clancy.</span></p><p></p>          <p class="MsoNormal">Sarajevossa  käymme myös sillalla, jolla serbinationalistit ampuivat  Itävalta-Unkarin kruununperillisen, arkkiherttua Franz Joosefin ja  herttuatar Sophien. Se tapahtui 28.6.1914. Siitä alkoi ensimmäinen  maailmansota.</p><p style="font-weight:bold;"><br /></p>  <p class="MsoNormal"></p><p style="font-weight:bold;"></p><span style="font-weight:bold;">Mostar ja Medugorje</span><p></p>              <p class="MsoNormal"></p><p></p>Sarajevosta  matka jatkuu Adrianmerelle. Matkalla käydään Mostarissa ja kuuluisalla  sillalla, joka yhdistää idän ja lännen. Serbien tarkka-ampujat ampuivat  sillalla nuoren rakastavaisen parin, joista toinen oli muslimi,  toinen kroaatti.      <p class="MsoNormal">Samoilla tienoilla on  Medugorje, katolisten pyhiinvaelluskohde. Muutama vuosikymmen sitten  neitsyt Marian kerrotaan ilmestyneen siellä joukolle nuoria. Uusista  ilmestyksistä kerrotaan jatkuvasti.</p><p></p>      <p class="MsoNormal"></p><p></p><span style="font-weight:bold;">Dalmatian rannikko</span><p></p>      <h3></h3><p></p><font size="3"><span style="font-weight:normal;font-family:'times new roman', times, serif;">Dalmatian  rannikolla listalla ovat Unescon maailmanperintökohteet: Dubrovnik,  Trogirin keskiaikainen kaupunki, Krkan ja Plitviden kansallispuistot. <br /></span></font><p class="MsoNormal">Eniten aikaa kuluu rannikon  pienissä kylissä ja kaupungeissa: Vodicessa, Sibenikissä, Zadarissa,  Primostenissa. Rannikolla on satoja saaria, joiden välillä on  säännöllinen lauttaliikenne. Matkaa tehdään siis lautoilla.</p>          <h3>Split</h3>          <p class="MsoNormal"></p><p></p>Koko  matkan toinen tärkeä kohde on Split Dalmatian rannikolla. Kerron miksi.  Ehkä vuosi äitini kuoleman jälkeen näin unen. Unessa oli suuri aukio,  italialaistyyppinen piazza keskellä kaupunkia. Valkoisella kivellä  päällystetyn aukion takana oli valkoisesta kivestä tehtyjä rakennuksia  ja oikealla niinikään valkoinen roomalaishenkinen pylväikkö. Piazzalla  liikuskeli valkoisiin, viittamaisiin asuihin pukeutuneita ihmisiä.  Pylväikön edessä käveli äiti kahden valkoasuisen taluttaman poispäin  minusta. Huusin häntä ja hän juoksi luokseni.      <p class="MsoNormal">Uni  oli niitä unia, jotka jäävät mieleen yksityiskohtia myöten. Puoli  vuotta tai vuotta myöhemmin Kodin Kuvalehdessä oli artikkeli, jossa oli  kuva unessa näkemästäni aukiosta. Se ei ollutkaan Italiassa niin kuin  olin ajatellut, vaan kuva oli Kroatian Spilitistä. Piazza on osa  roomalaisen keisari Diokletianuksen vuonna 304 Splitiin rakennuttamaa,  31 0000 neliön suuruista palatsia. </p>      <p class="MsoNormal">Splitin tärkein kohde on se piazza. Matkalaukussa on  lehdessä ollut kuva siitä.</p>          <h3>Slovenia ja Ljubljana</h3>          <p class="MsoNormal">Ljubljanaan  on tarkoitus jatkaa joko Rijekasta, joka on Kvarnerin lahdella, tai  Rovinjista, joka on Istrian niemimaalla. Rovinj on pieni kaupunki,  jolle monet ovat menettäneet sydämensä.</p>                      <p class="MsoNormal">Ljubljanasta on tarkoitus jatkaa Budapestiin.<br /></p><p></p><br />  Voi olla, että reitti muuttuu paljonkin yllä kerrotusta. Jos viihdymme  jossakin, viivymme pidempään. Vain se on joka tapauksessa varma, että  olimmepa missä tahansa, lähdemme Budapestia kohti kolme päivää ennen  paluulentoa.<p><br /></p>  <p class="MsoNormal"></p><p>Nyt matkaan! </p>]]></summary>
    <published>2005-11-08T14:31:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:31:45+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/matkasuunnitelma"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/matkasuunnitelma</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Ensimmäinen kortti: Talvirenkaat]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Hei<br /><br /> Keväällä 2003 kiertelimme kolmisen viikkoa Euroopassa.
Teimme matkasuunnitelman ja matkan aikana lähetimme ystäville ja
tutuille nettikahviloista sähköposteja, joissa kerroimme matkan
tapahtumista.<br /><br /> Huomenna lähdemme Balkanin matkalle noin
kolmeksi viikoksi. Lähetämme tältäkin matkalta kortteja sinulle ja
muutamille muille tutuilleja ystäville, mikäli eteen sattuu
nettikahviloita, tai mikäli meillä on kerrottavaa.<br />  Yleensä sitä   on.<br /><br />
Eilen hoksasimme, että autoon pitää vaihtaa talvirenkaat. Tampereelta
kesärenkailla paluu kotiin susirajalle ei ole turvallista.<br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T14:30:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:31:47+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/ensimmainen-kortti-talvirenkaat"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/ensimmainen-kortti-talvirenkaat</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Toinen kortti: Emme olleet sita pyytaneet, se tuli meille yllatyksena]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Lentomatksat menivat kuten halpalennot yleensa: stuertit palvelivat, aikataulut   pitivat, vain hinnat olivat halpoja.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Jussi katselee linnavuorelta alas Budapestiin<br /><br /></span>  <img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19169.jpg" alt="19169.jpg" /><br /><br />
Budapest yllatti tavanomaisesti: huone, joka oli meille varattu, ei
kokolattiamaton takia kaynyt, joten saimme samaan hintaan apartment
-asunnon keskella vanhaa kaupunkia. Juuri samoin meille kavi Riiassa ja
Tallinnassa. Tama lienee noituutta, josta on turha pyristella irti.<br /><br />
Paluureittiongelmammekin on nyt ratkaistu, kun Budapestin
rautatievirkailija myi meille edestakaisen lipun Sarajevoon.
Paluumatkaa emme pyytaneet ja se tuli meille yllatyksena. Huomasimme
sen vasta junassa, kun tutkimme tarkemmin lippuamme. Nyt on otettava
kayttoon suunnitelma B, mikä tarkoittaa, että Ljubljanassa kaynti
saattaa jaada tuleville vuosille.<br /><br /> Tata viestia kirjoitamme
Sarajevossa jossa olemme hyvin nukutun yojunamatkan jalkeen
(ihmeellista kylla -, koska passi- ja lipputarkastuksia oli molempia
ainakin kahdeksan).<br /><br />  Olipa kohtelias juna. Se pysahtyi, kun risteava tie   tuli vastaan.<br /><br />  Sarajevo on rakkautta ensi silmayksella. Karttaa ei uskalla   ottaa esiin, kun heti joku tulee neuvomaan ja auttamaan. <br /><br />
Myos taalla netista tilaamamme hostel-huone sijaitsee keskella vanhaa
kaupunkia. Kasa bussilippuja on ostettu, tutustuminen paikkaan voi
alkaa!<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T14:28:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:31:49+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/toinen-kortti-emme-olleet-sita-pyytaneet-se-tuli-meille-yllatyksena"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/toinen-kortti-emme-olleet-sita-pyytaneet-se-tuli-meille-yllatyksena</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kolmas kortti: Suunnitelma toteutuu]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Eilinen paiva oli tulosvastuun kannalta hyva. Ensimmaisen maailmansodan
starttipaikalla seisottiin, serbien sala-ampujien kohteena ollutta
katua kaveltiin ja juutalaisten hautausmaalle noustiin. Se sijaitsee
korkealla vuoren rinteella ja sielta on huikeat nakymat yli Sarajevon.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Sarajevo ja asuntomme vieressä oleva aukio.</span><br /><br /><img src="" alt="19173.jpg" /><br /><br />
Kaupunki otti meidat haltuunsa. Jalleenrakentaminen on uskomattoman
vahvaa, joka ikisella kadulla korjataan sodan jalkia, seinissä on
kranaatinreikiä, mutta ihmiset ovat iloisia ja elamanuskoisia. Kun
sokkeloisilla kaduilla etsimme reittia juutalaiselle hautausmaalle,
useita rakennusmiehia tuli neuvomaan meita. Reitti selvisi, vaikka
kumpikaan osapuoli ei osannut toisen kielta.<br /><br />  Aamulla mies herätti kuuntelemaan   viereisesta moskeijasta kuuluvaa rukouskutsua, joka kaikui lapi hiljaisen   aamuyon.<br /><br />
Nukuttuamme 14 tuntia viime yona jatkamme tanaan suunnitelman
toteuttamista ja huomenna aamulla lahdemme bussilla Screbrenicaan.<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T14:23:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:31:51+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/kolmas-kortti-suunnitelma-toteutuu"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/kolmas-kortti-suunnitelma-toteutuu</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Neljäs kortti: Olen raivoissani]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Nyt on paastava purkamaan mielta - olen raivoissani. <br /><br />
Olemme samoilleet eri puolilla kaupunkia. Sodan mielettomyys on alkanut
itkettaa ja samalla raivostuttaa. Kaikki seinat ovat taynna kranaattien
ja luotien jalkia. Erityisesti meita liikuttavat jaljet, jotka ovat
jalkakaytavien varrella ihmisen korkeudella: mita sotaa se on ollut;
sotilaat ovat ampuneet vuorilta kaupungin asukkaita - miehia, naisia ja
lapsia. Eihan se mitaan sotaa ole todellakaan ollut, vaan etninen
puhdistus, kansanmurha. Nama ihmiset on vain haluttu tuhota
uskomattoman raukkamaisella tavalla.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Taisteluiden tapahtumapaikkana ollut teollisuushalli Sarajevossa.</span><br /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19183.jpg" alt="19183.jpg" /><br /><br /><br />
Ilonen asia tanaan ovat olleet ihmiset - hymyilevaiset ja ystavalliset.
Erityisesti mielta ilahdutti bussikuski, joka pitkalla nivelbussilla
peruutti ja puikkelehti kahden keskelle katua parkkeeranneen auton
valitse. Me bussissa taputimme talle uskomattoman taitavalle
suoritukselle. <br /><br /> Toinen iloinen asia olivat paahdetut
kastanjat, joita ostimme katukauppiaalta Iludzan kaupunginosassa
kaydessamme. Maistoimme tata herkkua ensimmaisen kerran elamassamme.<br /><br />
Kortteihin on tullut vastauksia. Luemme ne mielellamme, mutta emme ehdi
vastata tassa vaiheessa. Matkan jalkeen vastaamme, jos viela jotain
tasta muistamme.<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T14:20:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:31:53+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/neljas-kortti-olen-raivoissani"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/neljas-kortti-olen-raivoissani</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Viides kortti: Screbrenica on erilainen]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tanaan olimme Srebrenicassa. Tama viesti on lyhyt. Matka Srebrenicaan
paljasti kuitenkin sen, mita tama maa on: vuorta, vuorta ja vuorta
ilman taukoa ja tasankoja. Tie oli yhta serpentiinia. Bussi nuoli
kallioita ja jyrkanteita, valilla se nousi niin korkealle, etta oli
parempi olla katsomatta alas. <br /><br />
Nyt Srebrenicasta. Sarajevo on tarttunut elamaan ja tulevaisuuteen.
Srebrenica on erilainen. Se on kuin pahoin haavoitettu elain, josta ei
viela osaa sanoa, toipuuko se vai ei.<br /><br /> Tulimme Srebrenica
Memorial Centeriin parahiksi kun ryhmakierros alkoi. Niinpa seisoimme
katsomassa dokumenttia kymmenen vuoden takaisesta joukkomurhasta
yhdessa parinsadan muun kanssa hallissa, jossa se kaikki tapahtui. <br /><br />  Tuolloin paikalla olivat serbisotilaat, hollantilaiset YK-joukot,  muslimimiehet ja -naiset.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Akkutehtaan halli, johon muslimimiehet ja -pojat koottiin.<br /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19619.jpg" alt="19619.jpg" /><br /></span><br />
Serbit veivat kenenkaan voimatta sita estaa halliin kootut
muslimimiehet ja yli 12 -vuotiaat pojat vuorille, teloittivat ja
hautasivat heidat sinne. Uhreja oli ainakin 8000. Kaikki tapahtui
kolmessa paivassa. <br /><br /> Osa Srebrenicasta on kuollut, Ehka
toipuminen ei voi alkaa ennen kuin on selvitetty, mita tapahtui: kuka
paatti, kuka kaski ja kuka teki. Selvittaminen on vaikeaa, kun molemmat
osapuolet asuvat siella: naapuruksina elavat ehka teloittajaserbi ja
teloitetun vaimo.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Screbrenicassa teloitettujen hautausmaa Memorial Parkissa.</span><br /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19177.jpg" alt="19177.jpg" /><br /><br />
On vaikea kuvitella, etta ihmiset voisivat olla ystavallisempia ja
auttavaisempia kuin Sarajevossa. Srebrenicalaiset kuitenkin ovat. He
tuntuvat janoavan paasta yhteyteen ulkopuolisten, myos meidan, kanssa.
Kaupassa nuori koulupoika Milos  ja hänen tyttöystävänsä opastivat
meidat Memorial Centeriin. Milos pysaytti meille taksin, tinki hinnan
50 senttiin ja antoi lopuksi puhelinnumeronsa silta varalta etta
tarvitsemme jossakin pain Bosniaa kaannosapua.<br /><br style="font-weight:bold;" /><span style="font-weight:bold;"> Milos ja hänen tyttöystävänsä</span><br /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19620.jpg" alt="19620.jpg" /><br /><br />
Srebrenican lapi kavellessamme huomasimme, etta linnut olivat tehneet
pesia kerrostalojen seiniin iskeytyneisiin kranaatinreikiin. <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Linnut olivat tehneet pesiä kranaatinreikiin.</span><br style="font-weight:bold;" /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19618.jpg" alt="19618.jpg" /><br /><br /><br />  Vaikea sanoa, on se toivon ja elaman merkki.  Toivottavasti on.<br /><br />  Huomenna lahdemme Mostariin.<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T14:17:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:31:55+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/viides-kortti-screbrenica-on-erilainen"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/viides-kortti-screbrenica-on-erilainen</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kuudes kortti: Mostarin pyha huolettomuus]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tanaan olemme harjoitelleet pyhaa huolettomuutta, jonka eras ystavamme
antoi matkaevaaksemme. Tie Mostariin oli nimittain yhta kiharainen ja
kulki yhta korkeilla vuorilla kuin tie Srebrenicaan. Saa oli
aurinkoinen, ja tamanpäiväinen bussikuski hiukan rauhallisemman vauhdin
ystava kuin eilinen kuski. <br /><br />
Ensimmainen asia, mita Mostarista naimme oli huikean suuri vuori ja sen
paalla kerrostalon korkuinen risti. Tuntui tosi hyvalta, ja se tunne on
jatkunut.<br /><br /> Alun perin Mostar oli suunnitelmassamma ensimmainen
kohde, josta emme etukateen tienneet paljon mitaan. Meilla ei ollut
karttaa kaupungista eika majoitusta varattuna. <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Uusi silta on kopio vanhasta, sodassa tuhoutuneesta sillasta.</span><br style="font-weight:bold;" /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19178.jpg" alt="19178.jpg" /><br /><br />
Nakymat Mostarin sillalta ovat ehka kauneinta, mita olemme koskaan
nahneet. Miten hienolla tavalla ihmiset ovatkaan osanneet rakentaa
kaupunkinsa osaksi luontoa! Taalla on hyva, levollinen ja luottavainen
tunnelma. Hammastyttavaa on miten kauppiaat voivat jattaa rahansa
esille (miltei tarjolle) basaarinsa lautaselle.<br /><br /> Asunnon
saanti oli ihan oma tarinansa. Ensimmaiseksi meille tarjosi asuntoa
nuori opiskelijapoika jo linja-autossa. Bussista kadulle tultuamme
meihin takertui vanha rouva, joka tarjosi asuntoa. Lahdimme kuitenkin
etsimaan aseman turisti-infon suosittelemaa pensionaattia.<br />
Kaveltyamme kadulla noin kilometrin kuulimme jonkun kutsuvan meita ja
luoksemme tuli iakas herra aamutossuissa: han oli bussissa tapaamamme
pojan isa ja pyysi meita katsomaan asuntoaan. Han kertoi olevansa
elakkeella ja tarvitsevansa vuokrarahat.<br /> Asunto oli meille sopiva
ja asettauduimme hanen luokseen. Han keitti meille bosnialaiset kahvit
ja ennen kaupungille lahtoamme sisaan poikkesi myos naapurin rouva.
Hauras ja oppinut vuokraisantamme on elakkeella oleva professori, jonka
elake on 170 euroa kuussa. Bosnian sosiaaliturva on sodan jaljilta
olematon. Kotoisan kahvihetken jalkeen lahdimme tutustumaan
kaupunkiin.  <br /><br /> Huomenna lahdemme Medugorjeen, jossa
neitsyt Maria on ilmestynyt useita kertoja. Paikka on katolisten
pyhiinvaelluskohde. Yoksi tulemme professorimme luokse.<br /><br /> Sota
on kokettanut myos Mostaria. Taalla taloja ei ole tulitettu asein ja
kranaatinheittimin, vaan niita on pommitettu mukaan lukien Unescon
maailmanperintokoteena ollut Mostarin vanha silta, joka sodan jalkeen
rakennettiin uudelleen. Taalla sodan jaljet muutenkin peittyvat
ihmeellisella tavalla suurenmoiseen kauneuteen.<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T14:14:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:31:57+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/kuudes-kortti-mostarin-pyha-huolettomuus"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/kuudes-kortti-mostarin-pyha-huolettomuus</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Seitsemäs kortti: Mina rakastan sinua]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[<br /> Tanaan pyha huolettomuus oli kovalla koetuksella. Eilen katselimme
Mostarista huikean korkeata vuorta ja ristia, tanaan tie Medugorjeen
kulki niin korkealla, etta ristia pitikin katsoa alaspain. Menomatka
kesti 55 minuuttia.<br /><br /> Medugorje oli pettymys. Neitsyt Mariasta
oli tullut kauppatavaraa ja kaikkinainen meno oli hyvin kaupallista, ei
kivaa. Tympaantyneina kuljimme kohti St. Jamesin kirkkoa, jossa alkoi
ranskankielinen messu.<br /><br /> Tunnelma muuttui hetkessa. Musiikki
oli jumalaisen kaunista ja papin ranskankielista saarnaa olisi
kuunnellut vaikka kuinka kauan, vaikka siita ei ymmartanyt sanaakaan.
Tuumimme messun jalkeen, etta ranskan taytyy olla Jumalan kieli, niin
kaunista se on. Messussa oli todella hyva olla, se pelasti paivan.<br /><br /><span style="font-weight:bold;">Pyhiinvaeltajat rukoilevat neitsyt Mariaa.</span><br style="font-weight:bold;" /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19208.jpg" alt="19208.jpg" /><br /><br />
Medugoressa oli kuumaa ja helteista. Taivaalla oli mustia pilvia.
Halusimme pian takaisin Mostariin. Siis ensimmaiseen bussiin, josta
kyllakin halusimme kohta pois, mutta emme enaa paasseet. Jumalainen
huolettomuus oli ohi, ja minun pokkani petti.<br /><br /> Kuljettaja teki
kaikki mahdolliset temput pelotellakseen meita kiharaisella
serpentiinitiella, joka kulki lahes taivaissa; ajoi tuhatta ja sataa,
pysahteli kuin seinaan, puhui kannykkaan, syljeksi ikkunasta, otti
vastaan tekstiviestin, ei ohittanut jos edessä oli yksi auto, mutta
autoja oli kaksi tai enemmän, niin tuut, kaasu pohjaan ja ohi.<br /> Kun
mies alkoi peilailla itseaan peruutuspeilista ja kammata tukkaansa
arvelin viimeisen hetkeni tulleen ja katsoin parhaaksi tunnustaa
omalleni: "Mina rakastan sinua. Meilla on ollut hyva elama". Paluumatka
kesti 35 minuuttia. Temperamenttinen kuski otti aikataulua kiinni 20
minuuttia, vaikka ei tiennyt meidan olevan mika-hakkis-maasta.<br /><br />
Kuka sanoo, etta vuoret ovat kaikki samanlaisia? Ne ovat joka paikassa
erilaisia. Vain korkeus on niille yhteista. Toissapaivana vuoret olivat
puiden peitossa, eilen ne olivat kuin Taru sormusten herrasta
-elokuvista. Tanaan ne olivat jotenkin hyvin raamatullisia, jokainen
olisi voinut olla Siinain vuori.<br /><br /> Mostarista postitimme
likaisia vaatteita Suomeen. Oli tapaus sinansa hakea kaupasta
kansainvalisilla kasimerkeilla narua, paperia, teippia ja
pahvilaatikko. Ensin kaikki oli no, no, mutta sitten kaikki loytyi,
viimein se vaikeinkin eli pahvilaatikko.<br /><br /> Pakkasimme tavarat
huolellisesti; teippasimme ensin laatikon, sitten paalle valkoisen
paperin ja solmimme viela naruja ristiin rastiin. Oikein natti ja
siisti paketti siita tuli. Siispa postiin. <br /><br /> Postivirkailija
tuijotti epaluuloisena vuorotellen meita ja pakettia. "Open", han
sanoi, ja joutui toistamaan monta kertaa ennen kuin uskoimme, etta
olimme ymmartaneet oikein. Minulla alkoi pokka pettaa toisen kerran
tanaan, mutta mies potki vaivihkaa kenkaani viestittaen, etta pysyisi
rauhallisena, muuten kaikki menee viela vaikeammaksi.<br /><br /> Niinpa
mieheni sitten avasi paketin ja levitti poydalle minun likaiset
vaatteet, myös alusvaatteet, ja mita viela. Kylla vari vauhtui
naamallani tiuhaan tahtiin. Virkailija tarkasti tavarat ja sitten
pakkasimme ne uudestaan samaan pahvilatikkoon. Ei tullut yhta natti
paketti kuin se alkuperainen. Virkailijaakin alkoi hymyilyttaa, kun
mies sanoi: "I am not professional in this". Paketti lahti Suomeen.<br /><br />
Aamulla teimme huomisen suunnitelmiin akkimuutoksen. Meidan piti lahtea
Plocen kautta Korculan saarelle Kroatiaan, mutta paatimmekin lahtea
Splitiin. Meilla ei ole aavistustakaan miten kauan bussimatka sinne
kestaa eika hajuakaan asunnosta, mutta nyt pyha huolettomuus painaa
taas paalle: eikohan se siita.<br /><br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T14:06:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:31:59+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/seitsemas-kortti-mina-rakastan-sinua"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/seitsemas-kortti-mina-rakastan-sinua</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kahdeksas kortti: Ollaankin Sibenikissa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tanaan suunnitelmat ja mielialat ovat vaihtuneet nopeasti. Paiva on ollut yhta   hurlumheita ja paa on vielakin vahan hurlumhei.<br /><br />
Aamulla jatimme hyvastit professorille ja Mostarille ja suuntasimme
bussilla kohti Splitia. Kymmenia kilometreja ajelimme pitkin kaunista
merenrantaa. Splitissa kavimme Diokletianuksen palatsissa ja loysimme
alta aikayksikon aukion, josta olin nahnyt unta. Siita on kerrottu
matkasuunnitelmassa. Näin  unen aitini kuoleman jalkeen. Unessa
aiti oli tuolla aukiolla.<br /><br /> Sitten alkoi hurlumhei. Me emme
nimittain muuten perustaneet Splitista. Sama kuin Medugorjessa: liikaa
turismia ja kaupallisuutta, vaikkakin hyvin kaunis paikka. Niinpa mies
lievasti painostaen buukkasi meidat Sibenikin bussiin. Minua vasytti ja
hieman happamana luin miehelle matkakirjasta, etta Sibenikissa ei ole
mitaan viehattavaa. Ettei asuntojakaan ei ole kirjan mukaan tarjolla ja
etta kannattaa menna suosiolla 7 kilometrin paahan kylaan, josta
saattaa jotakin loytya. <br /><br /> Linja-autoasemalla meille
tarjottiin heti asuntoa. Olimme epaluuloisia, mutta lahdimme katsomaan.
Otimme asunnon. Se on keskella vanhaa kaupunkia, huippusiisti ja vasta
remontoitu, siina 3 huonetta ja keittio, kylpyhuone jossa suihkun
lisaksi amme ja pesukone. Asunnossa on myos oma terassi ja pergola. Ei
voi valittaa.<br /><br /> Portaat asunnosta laskeutuvat suoraan St.
Jakovin katedraalin valkoisella marmorilla paallystetylle pihalle, jota
reunustaa muutama rivi pylvaita ja joitakin patsaita. <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Portaat laskeutuvat St. Jakovin katedraalin pihalle. </span><br style="font-weight:bold;" /><br /><img src="" alt="19205.jpg" /><br /><br />
Terrassilta on nakoala merelle. Toisella puolella on erinomaisen
viihtyisan nakoisia ulkoravintoloita ja -kahviloita. Hyva juttu
aamiaista ja iltapalaa varten. <br /><br /> Matkalla tanne
nettikahvilaan oli kolme jaatelobaaria ja kaksi herkkuleipomoa. Mies
arveli, etta olen taivaassa. Han tuntee oman jaatelonsyojattarensa.
Internet-kahvilaan johtavat kujat ovat kapeita, pinta on valkoista
marmoria, kerrassaan ihastuttavia.<br /><br /> Olemme taas eri mielta
matkakirjan kirjoittajan kanssa. Han kehui Medugorjen maasta
taivaaseen, me emme siita pitaneet. Sibenikia kirjoittaja ei pitanyt
minaan, mutta meidan kaupunkimme tama on. Tanne me jaamme muutaman
paivan ajaksi ja taalta me retkeilemme Unescon suojelukohteisiin.<br /><br />
Huomenna menemme Krkan kansallispuistoon katsomaan lukematonta maaraa
putouksia, jotka muuttavat muotoaan koko ajan.   <br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T13:59:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:32:01+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/kahdeksas-kortti-ollaankin-sibenikissa"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/kahdeksas-kortti-ollaankin-sibenikissa</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
  <entry>
    <title type="html"><![CDATA[Kahdeksas kortti: Ollaankin Sibenikissa]]></title>
    <summary type="html"><![CDATA[Tanaan suunnitelmat ja mielialat ovat vaihtuneet nopeasti. Paiva on ollut yhta   hurlumheita ja paa on vielakin vahan hurlumhei.<br /><br />
Aamulla jatimme hyvastit professorille ja Mostarille ja suuntasimme
bussilla kohti Splitia. Kymmenia kilometreja ajelimme pitkin kaunista
merenrantaa. Splitissa kavimme Diokletianuksen palatsissa ja loysimme
alta aikayksikon aukion, josta olin nahnyt unta. Siita on kerrottu
matkasuunnitelmassa. Näin  unen aitini kuoleman jalkeen. Unessa
aiti oli tuolla aukiolla.<br /><br /> Sitten alkoi hurlumhei. Me emme
nimittain muuten perustaneet Splitista. Sama kuin Medugorjessa: liikaa
turismia ja kaupallisuutta, vaikkakin hyvin kaunis paikka. Niinpa mies
lievasti painostaen buukkasi meidat Sibenikin bussiin. Minua vasytti ja
hieman happamana luin miehelle matkakirjasta, etta Sibenikissa ei ole
mitaan viehattavaa. Ettei asuntojakaan ei ole kirjan mukaan tarjolla ja
etta kannattaa menna suosiolla 7 kilometrin paahan kylaan, josta
saattaa jotakin loytya. <br /><br /> Linja-autoasemalla meille
tarjottiin heti asuntoa. Olimme epaluuloisia, mutta lahdimme katsomaan.
Otimme asunnon. Se on keskella vanhaa kaupunkia, huippusiisti ja vasta
remontoitu, siina 3 huonetta ja keittio, kylpyhuone jossa suihkun
lisaksi amme ja pesukone. Asunnossa on myos oma terassi ja pergola. Ei
voi valittaa.<br /><br /> Portaat asunnosta laskeutuvat suoraan St.
Jakovin katedraalin valkoisella marmorilla paallystetylle pihalle, jota
reunustaa muutama rivi pylvaita ja joitakin patsaita. <br /><br /><span style="font-weight:bold;">Portaat laskeutuvat St. Jakovin katedraalin pihalle. </span><br style="font-weight:bold;" /><br /><img src="https://vuodatus-static.vuodatus.net/g/3106/19205.jpg" alt="19205.jpg" /><br /><br />
Terrassilta on nakoala merelle. Toisella puolella on erinomaisen
viihtyisan nakoisia ulkoravintoloita ja -kahviloita. Hyva juttu
aamiaista ja iltapalaa varten. <br /><br /> Matkalla tanne
nettikahvilaan oli kolme jaatelobaaria ja kaksi herkkuleipomoa. Mies
arveli, etta olen taivaassa. Han tuntee oman jaatelonsyojattarensa.
Internet-kahvilaan johtavat kujat ovat kapeita, pinta on valkoista
marmoria, kerrassaan ihastuttavia.<br /><br /> Olemme taas eri mielta
matkakirjan kirjoittajan kanssa. Han kehui Medugorjen maasta
taivaaseen, me emme siita pitaneet. Sibenikia kirjoittaja ei pitanyt
minaan, mutta meidan kaupunkimme tama on. Tanne me jaamme muutaman
paivan ajaksi ja taalta me retkeilemme Unescon suojelukohteisiin.<br /><br />
Huomenna menemme Krkan kansallispuistoon katsomaan lukematonta maaraa
putouksia, jotka muuttavat muotoaan koko ajan.   <br /><br />]]></summary>
    <published>2005-11-08T13:59:00+02:00</published>
    <updated>2019-09-26T04:32:03+03:00</updated>
    <link rel="alternate" type="text/html" href="https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/kahdeksas-kortti-ollaankin-sibenikissa-1"/>
    <id>https://iidamari.vuodatus.net/lue/2005/11/kahdeksas-kortti-ollaankin-sibenikissa-1</id>
    <author>
      <name>iidamari</name>
      <uri>https://iidamari.vuodatus.net/</uri>
    </author>
  </entry>
</feed>
