Eilen illalla vuokraemanta yllatti meidat iloisesti. Han oli kaynyt pienessa kylassa Sibenikin lahella ja toi meille hedelmia tuliaisiksi: mehukkaita kranaattiomenia ja vastapoimittuja viinirypaleita. Varsinkin rypaleet ovat herkullisia.

Aamulla herasimme varhain lahteaksemme laivalla Vodiceen. Aamu oli upea ja raikas, ennen yhdeksaa olimme jo monta kertaa nauraneet iloisesti torilla ja laivarannassa paikallisten kanssa. Nain voi lauantai paattya ja sunnuntai alkaa Sibenikissa.

Laivamatka kesti tunnin. Laiva kavi kolmessa satamassa ennen Vodicea. Jokaisessa paasimme todistamaan veden uskomatonta kirkkautta; pohja ja pohjan kivet nakyivat, vaikka rantaan saattoi olla satakin metria.

Vodicen kaupunki Adrianmeren rannalla.

19204.jpg

Vodicessa ehdimme parahiksi messuun. Pieni kirkko oli taynna ihmisia, vaikka messu oli sunnuntain toinen. Katolinen messu on mielenkiintoinen kokemus: jotenkin yhta aikaa niin erilainen ja kuitenkin niin samanlainen kuin suomalainen messu. Meillakin tervehditaan vieressa istuvia, mutta taalla se on erityisen aitoa ja siina on kovastiu lampoa mukana. Tuli tunne, etta olemme hyvin tervetulleita messuun.

Bussia odotellessamme kavimme kahvilla ja siina keksimme ykskaks, etta lahdemmekin huomenna Splittiin ja jatkamme tiistaina Sarajevoon. Nain ehdimme olla meille tulomatkalla tarkeaksi muodostuneessa Sarajevossa pari paivaa lisaa.

Tulimme tanne nettikahvilaan Sibenikin hautausmaan kautta. Hautausmaa on tietenkin kaupungin korkeimmalla kohdalla ja minulta vaati monta lehahdyshetkea ennenkuin olimme perilla. Mutta se kannatti.

Huomenna on edessa varsinainen bussipaiva. Ensin ennen seitsemaa lahtevalla bussilla pari tuntia Splittiin ja sitten sielta seitseman tuntia Sarajevoon.