Tanaan tavattiin hyvia neuvojia. Ensin linja-autoaseman informaation virkailija oli tosi tehokas ja osasi kohteliaasti keskeyttaakin meidan neuvomisemme, koska hanen vastuullaan olivat myos saapuvien ja lahtevien bussien kuulutukset. Valilla pisteeseen tuli 6-7 ihmista, joilla oli tulenpalava kiire, mutta heidatkin tama nainen hoiti suvereenisti.

Toinen loistava neuvonantaja tavattiin Tourist Information Centerissa, kun kohtalaisen sekavasta paluumatkasuunnitelmiemme rykelmasta piti loytaa edes jotenkin jarkeva kokonaisuus, ja tama ammattilainen teki sen. Me naet taas kerran paatimme muuttaa paluumatkasuuunnitelmaamme.
Muuten taalla neuvojat ovat hyvin paikallistietoisia; oman paikkakunnan lahtevista vuoroista saa tietoa, mutta kun esimerkiksi Sibenikissa kysymme mitan Vodicesta paasee takaisin Sibenikiin, vastaus on "sita teidan taytyy kysya Vodicesta".

Tanaan noudatimme alkuperaista suunnitelmaamme ja kavimme Krkan vesiputouksilla. Ensin menimme bussissilla Skradiniin ja sitten lautalla putouksille. Olivat maineensa veroiset. Laskettiin, etta eraalta paikalta nakyi yli 30 putousta yhdella kertaa.

Krkan vesiputoukset.



Viivyimme pitkaan nakoalapaikalla ihastelemassa putouksia parvekkeelta, joka rakennettu paikallisin voimin 1800 -luvun lopulla Franz Josef 1 varten.

Paiva oli kesainen ja lammin. Niinpa me hammastytimme muut pulahtamalla uimaan kuohuihin. Meista tuli kerralla kuvaajien suosituin kohde!

Paluubussia odottelimme tunnin Skradinin pysakilla, jolla tutustuimme ranskalaiseen opiskelijapariskuntaan. Oli hieno keskustelu, joka liikkui Suomen linnustosta sodan mielettomyyteen ja koyhien epaoikeudenmukaiseen kohteluun. Tama on eras matkailun suola; koskaan ei etukateen voi aavistaa mika osa paivan tapahtumista on koskettavin. Tama oli.

Huomenna lahdemme Trogiriin, joka on yksi Unescon maailmanperintokohteista.