Olemme samoilleet eri puolilla kaupunkia. Sodan mielettomyys on alkanut itkettaa ja samalla raivostuttaa. Kaikki seinat ovat taynna kranaattien ja luotien jalkia. Erityisesti meita liikuttavat jaljet, jotka ovat jalkakaytavien varrella ihmisen korkeudella: mita sotaa se on ollut; sotilaat ovat ampuneet vuorilta kaupungin asukkaita - miehia, naisia ja lapsia. Eihan se mitaan sotaa ole todellakaan ollut, vaan etninen puhdistus, kansanmurha. Nama ihmiset on vain haluttu tuhota uskomattoman raukkamaisella tavalla.
Taisteluiden tapahtumapaikkana ollut teollisuushalli Sarajevossa.
Ilonen asia tanaan ovat olleet ihmiset - hymyilevaiset ja ystavalliset. Erityisesti mielta ilahdutti bussikuski, joka pitkalla nivelbussilla peruutti ja puikkelehti kahden keskelle katua parkkeeranneen auton valitse. Me bussissa taputimme talle uskomattoman taitavalle suoritukselle.
Toinen iloinen asia olivat paahdetut kastanjat, joita ostimme katukauppiaalta Iludzan kaupunginosassa kaydessamme. Maistoimme tata herkkua ensimmaisen kerran elamassamme.
Kortteihin on tullut vastauksia. Luemme ne mielellamme, mutta emme ehdi vastata tassa vaiheessa. Matkan jalkeen vastaamme, jos viela jotain tasta muistamme.
Kommentit