Tanaan suunnitelmat ja mielialat ovat vaihtuneet nopeasti. Paiva on ollut yhta hurlumheita ja paa on vielakin vahan hurlumhei.

Aamulla jatimme hyvastit professorille ja Mostarille ja suuntasimme bussilla kohti Splitia. Kymmenia kilometreja ajelimme pitkin kaunista merenrantaa. Splitissa kavimme Diokletianuksen palatsissa ja loysimme alta aikayksikon aukion, josta olin nahnyt unta. Siita on kerrottu matkasuunnitelmassa. Näin  unen aitini kuoleman jalkeen. Unessa aiti oli tuolla aukiolla.

Sitten alkoi hurlumhei. Me emme nimittain muuten perustaneet Splitista. Sama kuin Medugorjessa: liikaa turismia ja kaupallisuutta, vaikkakin hyvin kaunis paikka. Niinpa mies lievasti painostaen buukkasi meidat Sibenikin bussiin. Minua vasytti ja hieman happamana luin miehelle matkakirjasta, etta Sibenikissa ei ole mitaan viehattavaa. Ettei asuntojakaan ei ole kirjan mukaan tarjolla ja etta kannattaa menna suosiolla 7 kilometrin paahan kylaan, josta saattaa jotakin loytya.

Linja-autoasemalla meille tarjottiin heti asuntoa. Olimme epaluuloisia, mutta lahdimme katsomaan. Otimme asunnon. Se on keskella vanhaa kaupunkia, huippusiisti ja vasta remontoitu, siina 3 huonetta ja keittio, kylpyhuone jossa suihkun lisaksi amme ja pesukone. Asunnossa on myos oma terassi ja pergola. Ei voi valittaa.

Portaat asunnosta laskeutuvat suoraan St. Jakovin katedraalin valkoisella marmorilla paallystetylle pihalle, jota reunustaa muutama rivi pylvaita ja joitakin patsaita.

Portaat laskeutuvat St. Jakovin katedraalin pihalle.



Terrassilta on nakoala merelle. Toisella puolella on erinomaisen viihtyisan nakoisia ulkoravintoloita ja -kahviloita. Hyva juttu aamiaista ja iltapalaa varten.

Matkalla tanne nettikahvilaan oli kolme jaatelobaaria ja kaksi herkkuleipomoa. Mies arveli, etta olen taivaassa. Han tuntee oman jaatelonsyojattarensa. Internet-kahvilaan johtavat kujat ovat kapeita, pinta on valkoista marmoria, kerrassaan ihastuttavia.

Olemme taas eri mielta matkakirjan kirjoittajan kanssa. Han kehui Medugorjen maasta taivaaseen, me emme siita pitaneet. Sibenikia kirjoittaja ei pitanyt minaan, mutta meidan kaupunkimme tama on. Tanne me jaamme muutaman paivan ajaksi ja taalta me retkeilemme Unescon suojelukohteisiin.

Huomenna menemme Krkan kansallispuistoon katsomaan lukematonta maaraa putouksia, jotka muuttavat muotoaan koko ajan.